Still alive!

Blogi on taas elänyt jonkin aikaa hiljaiseloa. Kesäloma alkoi toukokuun viimeisellä viikolla, ja silloin oli oikeastaan suunnitelmissa kirjoitella tännekin jotain.

Mutta toisin kävi... Mou-kissa sairastui äkillisesti maksatulehdukseen, joten viimeiset pari viikkoa ovat vierähtäneet eläinlääkärissä rampaten ja "omaishoidon" parissa. Potilas on jo paljon pirteämpi, vaikka antibioottien vaikutus ei näkynytkään heti verenkuvassa. Ensi viikolla kontrolliin, pitää toivoa että selvittiin tällä kertaa säikähdyksellä!

Mou on huomattavasti touhukkaampi, ja kiinnostui kovasti mm. käyttämästäni kamerasta. Pakkojuotto ja -syöttö ei enää oikein tule kysymykseen, sen verran pahasti pistää jo vastaan! Onneksi näyttää pärjäävän jo aika pitkälti ilmankin.

Pitää toivoa, että kesäloma jatkuu rentouttavimmissa tunnelmissa!

Lopuksi vielä pari muutakin kuvaa kissoista (jotka ovat olleet harvinaisen tyytyväisiä lisääntyneeseen palveluun, kaikki Moulle kelpaamaton herkkuruoka on syötetty heille). Kuvissa siis Gizmo-herra (elokuussa 11 v) ja Odin (1 v 1 kk). Muut kissat juoksivat karkuun, kun kamera otettiin esiin...

Pretty girl

The female feral moggie is growing up to be gorgeous. If only she was friendly too...
Unfortunately she's still extremely shy. She sleeps in our bed, and hangs around close to me as long as she's certain she won't be touched. She isn't aggressive, and gets along beautifully with our other cats. However, keeping 5 cats is far from optimal, so I still hope that someone understanding would come along and want to give her a home...

The two siblings are like night and day. Her brother is painfully friendly and attention-seeking, a very outgoing young boy. However, he is a thirteen-to-the-dozen, black and white cat, so rehoming him would also have been difficult. Luckily that's not an issue since he is officially staying with us.

Hyvät ja huonot uutiset eli aina ei mene kuin Strömsössä...

Pikkukissojen PITI mennä tänään ekoille rokotuksille, mutta kaikki ei mennyt  "kuin Strömsössä"...

Pikkupoika oli kauhusta jäykkänä, mutta rokotettiin onnistuneesti. Pikkutyttö sen sijaan... Noh, hoitolan kissavastaavalla on sormessaan vertavuotava haava, ja tyttö on edelleen rokotuksiaan vailla. Tässä siis ne huonot uutiset...

Hyvät uutiset: tyttökissa saa edelleen mahdollisuuden kesyyntyä ja pennut palautettiinkin traumaattisen päivän jälkeen "luonnolliseen elinympäristöönsä" eli meidän vierashuoneeseen. Sain pennut siirrettyä hoitolalla boksiin ilman hanskoja tai haavereita.

Hyvät ja huonot uutiset: tyttökissa sai ruokaa eteensä ja kehräsi jopa hetken kun sitä aikani silittelin. Eli ilmeisesti tyttökissa vaan vihaa syvästi hoitolan kissavastaavaa ja/tai eläinlääkäriä...

Projekti jatkukoon, siis.

Minä vahingossa yksi kissanpentu / I accidentally...

Kissanpennut edistyvät hitaasti mutta varmasti. Poikapentu on ystävystynyt isojen kissojen kanssa, ja on oikein kiva ja käsiteltävissä. Tyttö on edelleen erittäin varautunut, mutta ei ole enää saanut aikaan kovin suuria haavoja...

Poikapentu valloitti myös Lassen sydämen, joten päätettiin että se saa jäädä meille. Meillä ei siis enää ole musta kissa-vajautta <3 Nyt pitää vaan keksiä pienelle joku nimi, ei se ikuisesti voi olla pelkkä pikkukissa.

Hilloprojekti jatkuu edelleen. Kellarikomerossa on nyt jo 25+ purkkia, ja piha on edelleen täynnä omenoita... Tänään sain muutaman tyhjän lasipurkin lisää, joten tiedän mitä teen perjantaina ja sunnuntaina. Lauantaina on löytöeläintalossa avoimet ovet klo 12-15, toivottavasti näemme siellä!

******************

The kittens are making slow progress. The boy has made friends with my big cats, the girl is still fearful but doesn't scratch as badly as she used to. Even Lasse is quite taken by the little fella, so we decided to let him stay. <3 Now I just need to think of a name...

In other news, we have A LOT of apple preserves. Got some empty glass jars today so I know what I'll be doing on friday and sunday. On saturday there's an open house event at the local animal shelter, hope to see you there!

Wednesday & Pugsley Addams (crazy cat lady pt II)

I'm fostering kittens again, this time two ferals, about 12 weeks old - a tortie and a black boy.

The don't like human contact very much yet, hence the "working titles"... The girl is more aggressive of the two, the boy is mostly scared out of his mind. This is going to be a challenge, but I'm up for it - the kittens have potential!

*********************************

Minulla on taas kerran kissanpentuja kotihoidossa, kaksi kesytettävää villikissapentua. Pennut ovat liki luovutusikäisiä, kirjokilpikonna ja musta poikapentu. Eivät juurikaan pidä ihmiskontaktista, siitä nuo työnimet...

Haastava urakka edessä, mutta onneksi pennuilla on potentiaalia!

Yksi on joukosta poissa / Uusia ystäviä

Blogi on elänyt hiljaiseloa melkein vuoden. Minulta meni aika pitkälti maku sen päivittämisestä...

Tälle on myös hyvä syy - yksi on joukosta poissa.

Rakas kissani Dino jouduttiin äkisti lopettamaan pyhäinpäivän yönä - munuaiset ja maksa olivat lakanneet toimimasta. Tuskin koskaan annan itselleni anteeksi sitä, etten ollut aiemmin huomannut minkään olevan vialla.

Elämä kuitenkin jatkuu, pakostakin. Mielekäs tekeminen ja itsensä kiireisenä pitäminen auttavat, mutta ajoittain mielen valtaa edelleen suunnaton tyhjyyden tunne ja suru. Kummasti sitä tottuu siihen, että eläimet ovat "aina siinä", kunnes yhtäkkiä... yksi on joukosta poissa.

Paljon on kuitenkin ehtinyt tapahtua sitten viime elokuun, jolloin edellisen merkinnän kirjoitin. Taloa korjaillaan ja rempataan pikkuhiljaa. Nanna-corgi on täyttänyt 2 vuotta, ja hallitsee hoviaan lempeän tyrannimaisesti, kuten ennenkin. Nanna ei kuitenkaan enää ole perheemme ainut koira - helmikuussa meille muutti eläinhoitolan kautta pelokas Liinu-ajokoira, joka on Nannan mielestä oiva hovineito! Liinun alkutaival ei ole ollut täysin ongelmaton, joten huumoria ja ymmärrystä on tarvittu - ja paljon. Nyt 4kk myöhemmin Liinu on kuitenkin kotiutunut hyvin, ja aina välillä on sen oloinen kun ei olisi koskaan asunutkaan missään muualla kuin meillä...

Jäähyväiset ovat aina vaikeita, varsinkin kun joutuu jättämään hyvästit rakkaalle ystävälle. Onneksi elämä tuo mukanaan myös uusia ystäviä, jotka tuovat mukanaan iloa ja uutta toivoa!

Lisää karvaa! Eli jälleen kissapitoinen päivitys...

Isot pennut ovat siirtyneet hoitolalle etsimään uusia, pysyviä koteja. Äitikissa on huomattavan helpottunut, kun on enää ottolapset hoidettavina, eikä nekään roiku enää nisissä...

Pennut kasvavat kovaa vauhtia, vaikka ovatkin vielä pahasti keskenkasvuisia.

Ruskeatiikeripennusta en yrityksistäni huolimatta saanut AINUTTAKAAN terävää kuvaa, on sen verran kova poika viipottamaan.

Juhannuspäivitys, sisältää suuria määriä kissanpentuja

Tervehdys taas!

Lähdemme kohta Kakskertaan viettämään Juhannusta, mutta ennen sitä suuren kysynnän vuoksi hoitokissakuvia:

 

maitobaari

pikkukilppari

 

pikku sinitiikeri

kokoero on aikamoinen, isojen ja pienten pentujen välillä

kirjokilppari

sinivalkoinen poika

yllätin ruskeatiikeripojan

raitapaitakilppari

Mukavaa juhannusta kaikille!

Crazy cat lady

Taisin juuri luvata ottavani kotihoitoon kissaemon ja 8 pentua... Taidan olla virallisesti vinksahtanut kissatäti!

******

I might have promised to foster a nursing cat and her 8 kittens over the summer. This probably officially makes me a crazy cat lady!

To be continued....

Onni on...

....paksu peitto lämpimän patterin vieressä.
Happiness is a thick duvet by the radiatior.